Se ei ollutkaan silloin kolme vuotta sitten niin hyvä idea kuin luulin. Olin lapsellinen, herkkänahkainen, masentunut, enkä osannut ottaa kritiikkiä vastaan. Sitä en tiedä, osaanko vieläkään sisimmässäni, mutta ainakin oon oppinut antamaan samalla mitalla takaisin. Toivon ainakin niin.
Mun edellinen blogiyritykseni oli loppupeleissä aikamoinen virhe, siinä blogissa ei ollut päätä eikä häntää ja se keskittyi lähes poikkeuksetta fanityttöilyyn japanilaisista poikabändeistä. Ketäköhän se oikeasti kiinnosti?
Se blogi kaatui loppupeleissä siihen, etten enää jaksanut kirjoittaa blogia, jonka 75% kommenteista oli ilkkuvia anonyymejä, väittäen, että silloinen masennukseni oli pelkkä asenneongelma. No, sitä se ei kyllä kaikella rakkaudella ollut.
Nyt mä oon henkisesti kunnossa, vaikka sainkin kuulla viime tiistaina sairastavani Hodgkinin tautia, lymfoomaa, eli imusolmuke/imukudossyöpää. Tätä kirjoittaessani valmistaudun siihen, että minulla on 12 tunnin päästä aika Satakunnan keskussairaalaan, vaikkakaan en tiedä, joudunko jäämään osastolle pidemmäksi aikaa, vai pääsenkö tämän päivän aikana kotiin.
Aion kuitenkin varautua siihen, että joudun jäämään.
Joitakin varmasti kiinnostaa, miten tää syöpä oikein huomattiin, joten tässä on linkki ask.fm -vastaukseen jossa selitän pääpiirteittäin koko tarinan.
Mut ei se mitään, mä en ajatellu tähän tautiin kuolla.
En oo mikään Picasso, mutta piirtäminen on kivan rentouttavaa puuhaa, vaikka kädet onkin aina tussinjäljissä jälkeenpäin.
Ehkä tää blogi ei kuitenkaan kuole pystyyn.
Mulla on kuitenkin hitosti sanottavaa.
Ehkä mä saan aikaseksi tuleviin blogimerkintöihin lisätä enemmänkin kuvia.
Ehkä mä voisin nyt syödä jotakin.
Peace♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti