25% sytoja takana.

On tässä taas ollut melkoset neljä-viis päivää. Torstaina olin taas sairaalassa, saamassa solumyrkkyjä suoniin. Tällä kertaa nukuin lähes koko rupeaman kun väsytti niin pirusti, plus hoitohuone oli täynnä niin sain sitten oman yksityissviitin sieltä osastolta. 

Menin myös ekaa kertaa kelataksilla sairaalaan, se oli aika jänskää. 

Anyhow, siellä ne sairaalassa vähän ihmetteli kui en ollu soittanu sinne viimeks niiden sytodarrojen aikana. En vaa aatellu et se on niin ihmeellinen asia et pitäis ilmottaa siitä. Tai no ok, olihan se tietty aikamoista ku en oikee voinu mitää tehdä. Tietty sain nyt sit enemmän pahoinvointilääkkeitä, kortisonia pistelin sit perjantaina ja lauantaina vielä naamaan. Eikä näissä pahoinvointilääkkeissä muuten mitään, mut noi primperanit mitä mä vedän, ne tuhoo mun ruoansulatuselimistön ihan täysin. Mulla meni eilen toimintakyky ihan täysin.

Ei siitä sen enempää.

Hämmentää vaan vähän, että torstaista lauantaihin mun olo oli yllättävän hyvä, mut nyt on eilen ja tänään ollu taas vähän nuutunut olo, semmonen vähän ällö lääkeainemaku suussa ja muutenki. Nicolas Cagekin kettuilee taas vaihteeksi samanlaisilla pistävillä kivuilla kuin viimeksikin.

Oon kyl tosin saanu syötyy paremmin ku viimeksi. Ei tosin ois ehkä pitäny syödä niitä ranuja eilen, mulla meni maha niin sekasin niistä.

Nyt mulla on vaan kauhee himo subwayruokaa kohtaan mut en oikee uskaltais syödä mitään niin täyttävää. Varsinkaa ku en oikee uskalla noita primperaneja enempää vetää, en oikee jaksais kahta päivää putkeen istuu vessassa.

Naurattaa myös miten suomalaiset teinit ei tunnu osaavan omaa äidinkieltään yhtään.

Eilen multa kysyttiin ask.fm:n ihmeellisessä maailmassa, että mikä teinien käyttämä lause/sana/jne ärsyttää mua eniten. Vastasin, että "ym", koska sitä käytetään väärin, nimittäin ask.fm:ssä kyseinen lyhenne tarkoittaa "ylimielistä", kun oikeastihan se tarkoittaa "ynnä muuta". Äsken koneelle tullessani oli vähän hämmentynyt olo kun oli 188 tykkäystä kyseisessä vastauksessa (minä kun en mikään ihkupihkuaskfeimi ole, enkä haluakaan olla) ja joku idari oli päättäny kaikessa viisaudessaan tulla pätemään mulle seuraavanlaisella viestillä:

YMS tarkoittaa "ynnä muuta sellaista" ja YM tarkoittaa "ylimielistä"

Naurahdin ääneen. Tottakai, yms tarkoittaa "ynnä muuta sellaista", mutta "ym" EI tarkoita ylimielistä, se on vain tämän vuosituhannen teinien keksimä juttu, joka ei ole kieliopillisesti oikein.

Toki, YM tarkoittaa myös ympäristöministeriötä, mutta sitä tässä ei nyt haeta.

Joskus vähän itkettää myöntää olevansa näinkin nuori, kun tuntuu että ask.fm:n kaltaisessa paikassa liikkuu näitä tulevia Suomen toivoja joiden äidinkielen numero roikkuu vitosen paikkeilla muiden kouluaineiden kanssa.

Huhhu, tällä päivityksellä ei ollu taaskaa minkäänlaista päätä eikä häntää, kyllä huomaa että oon vähän kujalla.

Leevi-sedän levikset repeää.

Fanityttöily=elämä?

Olihan se joo vielä vuos-pari sitten. Tokihan mä fanityttöilen vieläkin, mutta mä sanoisin et tässä lähemmäs 20 vuoden iässä on toi julkinen fanityttöily alkanu jäämään vähemmälle. Lähinnä satunnaisiin fb-postauksiin, tumblrin ihmeelliseen maailmaan ja satunnaisiin twitter-rantteihin asiasta X.

Jokatapauksessa, Johnny pyysi multa fandompostausta ja sen mä teille teen mielelläni.

Tässä postauksessa mä käsittelen vähän mun fanitushistoriaa, aiempia fanituksenkohteita ja varsinkin niitä nykyisiä.

Jo ennen peruskouluikää muistan "fanittaneeni". Silloin suurinta huutoa olivat Spice Girls ja Aqua, kaikkien lemppariysäriyhtyeet. Vielä tänäkin päivänä osaan täydellisesti ulkoa Barbie Girlin ja Wannaben sanat ja sävelen, jälkimmäistä on tullut luukutettua karaokessakin. Myöhemmällä iällä, noin 10-vuotiaana aloin fanittaa Britney Spearsia. Muistan pitäneeni kyseisestä laulajasta jopa esitelmän koulussa, suoraan wikipediasta kopioituna. Vuotta myöhemmin meno vaihtui hiukan erilaiseksi. Mä aloin kuuntelemaan HIMiä, Nightwishia, Within Temptationia ja muuta "NIIN TR00-GOOTTIMUSAA" ja aloin pukeutumaan mustiin. Eka kunnon fanituksenkohde syntyi kuitenkin ammattiskeittaajasta nimeltä Bam Margera.

Kyseistä Jackass-tähteä tuli fanitettua parikin vuotta, olin yläasteelle mennessä nähnyt Viva la Bamin ja Jackassin kaikki jaksot vähintään kolmeen kertaan, niihin aikoihin MTV vielä toisti noita sarjoja putkeen aina uudestaan ja uudestaan. Tulihan siinä muutkin Jackassin spinoffit katottua pariin otteeseen. Mukaan tuli silloin jopa Duudsonit, vaikkei mun fanitus niitä kohtaan koskaan noussut niin suureksi. Sillon pienenä 11-12 -vuotiaana halusin kovasti muuttaa West Chesteriin, Pennsylvaniaan ihan vaan koska Bam Margera asui siellä.

Yläasteiässä mun fanituksenkohteet vaihteli paljon. Pahin niistä oli kuitenkin (ai että mua jotenki hävettää myöntää tää) Finlanders -niminen iskelmäyhtye. Yhtäkkiä mun rockimman musiikin kuuntelu oli vaihtunu iskelmähumppaan. Mä en mielelläni puhu näistä ajoista, häpeän silloista 13-14 -vuotiasta itseäni niin syvästi että pahaa tekee. Sanotaan kuitenkin, että olin täydellisesti sellainen fani jollaisia tänä päivänä vihaan kaikesta sydämestäni.

Tietysti ysiin mennessä mun humppahuumani oli laskenut (thank fucking god) ja olin löytänyt sarjan nimeltä Heroes.

Oikeastaan tässä vaiheessa tärkeimmät entiset fandomini on käsitelty ja kerron seuraavaksi nykyisistä fandomeistani, mikä niissä kiehtoo, miksi fanitan ja muuta mukavaa.

1. Star Trek

Aloitetaan tästä. Star Trekiä olen katsonut jo pikkupennusta asti, Subilta sitä kun aikoinaan tuli jatkuvalla syötöllä. Muistan valvoneeni kerran koko yön vain siksi että halusin katsoa Star Trek -maratonia mikä kanavalta tuli. Tietysti olen aika paska trekkie, en nimittäin ole katsonut kuin TOSia, eli The Original Seriesiä. Okei, toki nää remakeleffat on nähty ja dvd-hyllyssä mutta. Pienestä asti mun lempihahmo oli Spock. Se oli suippokorvineen ja visual kei -kulmineen söpö kuin mikä, eikä remaken Spock koskaan pettänyt minua. Koska Zachary Quinto on rakkaus. Tosin nykyään remaken Chekov on kovin rakas minulle. Se on mun vauva.

2. Heroes

Tätä päädyin katsomaan aivan innoissani vuonna 2007, kun se Suomen telkkarissa pärähti näkymään. Tosin kunnolla aloin fanittamaan sarjaa vasta 2009, kun kakkoskausi alkoi Suomen telkkarissa, enkä sitten pahislapsena jaksanut odottaa seuraavia jaksoja, vaan etsin suoraan nettistreamilla ja katsoin kakkoskauden puolestavälistä loppuun ja heti perään kolmoskauden ja sain kaiketi jonkun Zachary Quinto -pistoksen silloin koska he's my baby too. Sylar on paras ja telekineettiset voimat.

3. KAT-TUN (ja muut Johnny's -poikabändit)

Aijai. Mä suunnilleen vihasin kaikkea aasialaista 16-vuotiaaksi saakka. Paitsi ehkä Sailor Moonia, Digimonia ja Pokémonia koska lapsuus. Sitten muutettuani Helvetin suulle (tunnetaan myös Nakkilana), tutustuin erääseen Iraan, joka tutustutti minut näiden kauniiden vinkuintiaanipoikien maailmaan. Saan syyttää kaikesta myös Tanaka Kokia, josta ranttasin viime postauksessani oikein kunnolla. Kokin takia aloin kuuntelemaan KAT-TUNia, josta siirryin joksikin aikaa myös Kanjani8:n ja Newsin pariin. Mun pahin fanituskausi oli loppuvuodesta 2010 alkuvuoteen 2012, jolloin olin pahimmillani masentunut, nolo pieni emoteini. Sen kyllä sitten myös huomasi. Kuitenkin ajattelen KAT-TUNia kaikella lämmöllä, ei se niiden vika ole että mä emoilin. Ja nythän löysin KAT-TUNin uudestaan kuukausi-pari sitten ja of course herra Tanaka sai potkittua itsensä koko bändistä pois. Noh. Paskaahan se tuleva tuotanto on ilman räppäriä mutta kaipa mä sen seuraavan mahdollisen sinkun kuuntelen ja jään sit loppuiäkseni kattoo noita vanhempia konsertteja ja kuuntelemaan vanhoja biisejä. Yhyy.

4. Doctor Who

Mä rakastuin David Tennantiin kun olin 15. Luukutin silloin Potterleffoja ku viimestä päivää ja bongasin herra Tennantin nelosleffasta. Mun piti jo sillon ruveta kattoo Doctor Whota mutta olin laiska. Vasta kolme vuotta myöhemmin, kun YLE alkoi näyttää kyseistä sarjaa näköruudussa, löysin itseni katsomasta sattumalta sitä. Kanavia selatessani päädyin sinä päivänä Yle kakkoselle ja katsoin siinä että jaa kappas Doctor Who, tätä mun on pitänyt katsoa, onkohan tässä Tennantin Tohtori? Jaa kappas, tää on Tennantin eka jakso! Jaa kappas, tää on spesiaaliki vielä! No siitä se sitten lähti. Sanotaanko että ilman Doctor Who:ta en olisi tänä päivänä kihloissa maailman ihanimman naisen kanssa.

5. K-pop

Joo no, kaikki tietävät Psyn ja Gangnam Stylen, eikö totta? Itse aloin kuunteleman K-poppia alunperin 2011 alkupuolella, kun löysin Big Bangin. (Ei, ei Big Bang Theory, idiootit) Siinä sitten herra T.O.P:tä fanittaessani tutustuin myös mm. semmoisiin ryhmiin kuin SHINee, Super Junior, Girls' Generation, 2NE1 ja DBSK/TVXQ/mikävittulie. Eli nämä kaikkein tunnetuimmat käytiin läpi jo 2011. Sitten se jäi. Tän vuoden alussa löysin Block B -nimisen yhtyeen. Sen jälkeen mun k-popin kuuntelu räjähti käsiin. Tällä hetkellä luukutan Block B:n, B.A.P:n ja Big Bangin lisäksi erinäisiä randombiisejä mm. Led Applelta, BIGSTARilta, Infiniteltä, EXOlta, B2STiltä ym.

6. Harry Potter

Se tärkein ja pitkäaikaisin viimeiseksi. Edesmennyt mummoni osti ensimmäisen Potterkirjan kun täytin 7. Siitä se sitten lähti. Ei tästä oikein muuta voi sanoa, kuin että kyseinen kirjasarjahan käsittää mun lapsuuden noin kokonaan.

Viimeiseksi nämä pienemmät, koko ajan vaihtuvat fanituksenkohteet, joihin lukeutuvat mm. sellaiset asiat kuin BBC Sherlock, Marvel, Avatar: The Last Airbender, Teinidracula, erinäiset japanilaiset draamasarjat, Kamen Riderit, Community sekä uusimpana pari animea kuten Puella Magi Madoka Magica sekä Shingeki no Kyojin/Attack on Titan.

Nyt kysymys kuuluukin: Mitä te fanitatte?

Nostalgian vuoksi vanhan blogini loppulainaus.

"Mä meen ny röökille."

Vihainen Dani on vihainen.

Tänään oli hyvä päivä.

Kunnes tulin kotiin kaupungilta ja menin twitteriin.

Sain kuulla ihan vitun kivoja uutisia yhdestä lempibändistäni KAT-TUNista. (Vanhaa blogiani lukeneet saattavat muistaa teinifanitukseni kyseisestä bändistä)

Lempijäseneni Koki Tanaka sai fudut bändistä ja koko Johnny's Jimusho -talent agencysta.

Sanokaa mua vitun nolariksi ja lapselliseksi, mut otin tän asian aika raskaasti. En ota nykyään fandomejani kovin vakavasti enkä vittuunnu helposti (muusta ku vitun tyhmistä faneista) mutta nyt oli kyl semmonen itkushokki että huhhu.

Ilmeisesti Kokista oli vuotanu jotain alastonkuvia nettiin.

Ja Johnny's Jimusho oli ottanu asian vähän turhan vakavasti ja antanu potkut koko jätkälle.

Ottaen toki huomioon miten paljon pahempia skandaaleja Jin Akanishi, Tsuyoshi Kusanagi ja monet muut on aiheuttanu eikä nekää oo saanu fuduja.

Mut joo, selitän tästä paremmin tässä vlogissani.

Huom huom ! Video on englanniksi enkä jaksanut tehdä kielitaidottomille tekstityksiä joten kärsikää jos ette osaa englantia. Huonot. Haha.

Oon vaan niin vihanen etten pysty itkemään millekkää muulle ku yhdelle pätkälle mitä Kokin pikkuveli Juri oli kirjottanu. Copypasteen ja käännän sen myös tähän, ymmärrätte enkuntaidottomatki sit jotain.



2013.10.05 R no H

It's Juri~

Is everyone doing well?
Lately, there had been so many things overlapping for me that I started to think more...
But being energetic is my strong point, so there's no change to me being energetic (^^)

Also, I've become an adult lately!
Somehow, no matter what people around me say, my feelings won't change! For example, no matter what other people say about the person I respect, to me, that person will always be one that I respect (^^) Do I make sense?
The fact that I can't say what I want to say still makes me a kid though (laughs)
Ah, I'm not troubled or anything though, so I'm fine! I must do my best (^^)

Well, it has become quite the confusing content, but (laughs)
it was Juri
~

Tässä teille vapaa käännös by allekirjoittanut.

Juri täällä~

Miten teillä kaikilla menee?
Minulla on viime aikoina niin paljon asioita tullut päällekäin, että olen alkanut ajattelemaan enemmän...
Mutta energisyys on vahva puoleni, joten asiat eivät vaikuta siihen ollenkaan (^^)

Minusta on myös tullut aikuinen/aikuisempi lähiaikoina!
Jostain syystä, vaikka ihmiset mitä sanovat ympärilläni, tunteeni eivät muutu! Esimerkiksi, vaikka ihmiset sanoisivat mitä ihmisestä, jota kunnioitan, minulle tuo ihminen tulee aina olemaan se jota kunnioitan (^^) Onko sanomisessani järkeä?
Se fakta, etten voi/pysty sanomaan mitä haluan tekee minusta silti lapsen edelleen (nauraa)
Äh, en ole levoton tai mitään, olen siis kunnossa! Minun täytyy tehdä parhaani (^^)

No, tähän tuli aika hämmentävää sisältöä, mutta (nauraa)
Tämä oli Juri
~

Huomauttakaa toki asiavirheistä, tää oli mahdollisimman nopea ja vapaa käännös, koska jos olisin ihan täysin sanasta sanaan kääntäny, ni tosta olis tullu paljon sekavamman olonen.

Anyhow, tässä tää.

Meen itkee Koki-uchiwani kanssa nurkkaan.

(no en kyl oikeesti mitä vittuu)

K-pop on paras ja ruoka.

Ja mä mut siit ei puhuta.

Anyhow, mun sytodarra alkaa vähitellen parantua, oon pystyny vihdoin syömää jotain "kunnon" ruokaa. Kunnon ruualla tarkoitan jotain mikä ei ole mehukeittoa, kerroskiisseliä tai banaania. Eilen söin pienen annoksen Johnnyn tekemää tonnikalarisottoa (on muuten hyvää nomnom!) ja tänään söin Johnnyn grillikioskilta ostamia ranuja (ja kebabbia, mut ei kebab oikee nyt maistunu tällä kertaa, ni söin vaa ranuja.)

En kyl oikee vieläkää uskalla tehdä mitään ilman että vedän noin 8-10 tunnin välein pahoinvointipillerin ettei vaan ruoka tule yhtäkkiä ylös.

Pahinta tässä on tällä hetkellä kuitenki nää yläselän, kaulan ja rintakehän alueella olevat terävät kipuilut, jotka sijoittuu ton syöpäkudoksen alueelle. En tiiä sitten, et onko se niiden sytojen touhua et ne tappaa niitä syöpäsoluja minkä takia tulee semmosia pistäviä kipuja. Ne kivut kestää kuitenki vaan sekunnin pari kerrallaan. Mut voin kertoo et esimerkiks nukkuminen on aika ikävää.

Ja idk, eihä mulla sytodarrasta oo muuta enää jäljellä ku tää infernaalinen väsymys. Mut sitäki vastaan tässä oon taistellu pari päivää et oon toista päivää jo ollu koko päivän ajan hereillä. Success.

Ainiin, arvoisa toverini Frida Enlund kuvasi ekoista sytostaateista muutamia kuvia ja sain luvan pistää niitä tänne.

Jollei nyt vielä tullut selväksi niin credits: Frida Enlund. Okay? Okay.

Täs mä hytisen sairaalasängyllä sytojen jälkeen. Tuli meinaa vähä kylmä.

Ei paljoo naurattanu.

Sitten ihana mukava hoitaja tuli pistämään mulle tippumaan parasetamolia jee.

Kattokaa missä vehkeissä mä olin. Huhhu. Neljä eri ainetta.

Siinä se tippaletku menee.

Mun kaulassa on koepalan poistosta jääny kaunis arpi.

Tossa se mun ainoo peruukki tällä hetkellä, taattua Tiimarilaatua, maksoin tosta aikoinaan parisen vuotta sitten jotakuinki kympin ja tuunasin myöhemmin sen omin pikku kätösin, saksilla ja hiusharjalla avustettuna. Ei sitä vieläkää voi ilman hattua tai pipoa käyttää koska se on niin puff mutta njoo.

Anyhow, tollasta mulla siin iha loppuvaihees oli. Kyl mun naamasta näkee etten ollu nukkunu yhtään edellisenä yönä. Sen verran infernaalinen olo oli.

Oikeesti. Infernaalinen on mun uus lempiadjektiivi.

Ehkä mä voisin nyt pelaa pitkästä aikaa Simsii tai jatkaa Avataria. 

Uguu.

Jatkuvassa darrassa ilman Arnoldsin fruitieita.

Siltä musta nyt tuntuu. Itse sytostaatithan eivät olleet mitenkään järkyttävä kokemus, se oli itseasiassa ihan chilliä. Psykedeelisinta oli se, miten yksi sytoista oli oranssia. Mutta tässä nyt torstain jälkeen melkein kaks vuorokautta nukkuneena on oikeesti olo sellanen, et ois joku darra jämähtäny päälle. Koko ajan oksettaa, ruoka ei maistu, pakko nukkua koko ajan. Siis edes noi pahoinvointilääkkeet ei auta pahoinvointiin. Ei sellasen jälkee oksenna, mutta paha olo edelleen. Siis kuvitelkaa nyt sellanen kolmatta päivää kestävä järkyttävä darra.

Mun tekis ihan tajuttomasti mieli Arnoldsin Strawberry Fantasy -fruitieta, mut lähin Arnolds taitaa olla Porissa, enkä mä nyt näillä näkymiin sinne päin oo menossa ku vasta 17. päivä ku on tokat sytot.

Toisaalta tekis mieli myös Arnoldsin donitseja. Valkosuklaa ja lakritsi hnngh.

Tän sytostaattidarran takia multa jäi koko Fanfest väliin. Ei oo mitään järkee lähtee Helsinkii jos fiilis on ku viikon ryyppäämisen jälkeen. Ei sillä, en oo koskaa ryypänny ees kahta päivää putkeen joten vaikee sanoo millanen se darra viikon ryyppäämisen jälkeen olis. Ku en muutenkaa ryyppää enää. Mut tää fiilis on sama ku mun 18-vuotisbileiden jälkeen, sanotaan näin. Jokaikinen, joka mut näki niiden bileiden jälkeisenä päivänä varmasti tajuaa tässä kohtaa miten karsea olo mulla on.

Mut jos tää auttaa tuhoomaan Nicolas Cagen mun sisältä ni pakko tää on kestää.

Mut valehtelisin jos väittäisin, ettei vituta tää fiilis ja se, etten päässy Fanfestiin.

Pitäkää hauskaa munki puolesta siellä, mä pistän ton käyttämättömän rannekkeen jollekkin pehmolelulle kaulaliinaksi.

Tästä tuli vähän lyhyt merkintä, mul ei oo ees mitään hienoja kuvia heitettäväksi tähän.

Toivottavasti tää sytodarra häipyis tästä mahdollisimman pian.

En haluis oksentaa enää.

I'M VERY VERY GOOD

Päivän puheenaihehan on tietysti Block B:n comeback, eikö totta? Tai siis, jos ette ole aiemmin kuunnelleet kyseistä bändiä niin nyt on sit aikakin jo!

Siinä teille Block B:n eilen ilmestynyt "Very Good" musavideo, koska te kaikki tarvitsette tätä, I fucking know it. Ja koska tää biisi on todella A+ ei huono. Ja video on myös hyvin 5/5 maistuu salami.

Ei vaan, oon tosiaan ihan fiiliksissä kun on saanu koko vuoden kattella ihan kuset housuissa miten tällä bändillä on ollu kaikenmaailman oikeusjutut ja on ollu vähä fiftyfifty et hajoaako ne mutta nyt on kyl niin perfectly onnellinen olo kun ne on tehny vihdoin comebackin ja näin loistavalla biisillä. (Ja eka joka väittää tätä Big Bang -plagiaatiksi saa turpaansa. Mua ärsyttää tää juttu niin paljon, se et Block B on ottanu vaikutteita Big Bangilta [tarkoituksella tai ei] ei tee siitä plagiaattia goddammit!)

Anyhow, toisiin tunnelmiin nyt. Tätä kirjoittaessani olen Porin keskussairaalassa tippaletkuissa, vielä ei oo sytoja pistetty tippumaan, mutta tässä ihan näillä näkymin. Nyt vähän jännittää että miten mun keho kestää nää ekat sytot, eli meneekö mun olo niin huonoksi etten pysty liikkumaan vai oonko huomenna siinä kunnossa, että pääsen ku pääsenki sinne Helsinkiin asti Fanfestin merkeissä.

Huhhahhei ja solunsalpaajia pullo.

Jostakin huomaa etten ole juuri nukkunut viime yönä, on meinaan nyt sen verran psykedeelista tekstiä että on suoranainen ihme jos kukaan teistä saa tästä mitään tolkkua.

Sanottakoon taas sen verta että mä leikkasin hiukseni aamuste. Rupesin suihkussa ollessani kelaamaan et jos kerta mun hiukset jokatapauksessa lähtee jossain vaiheessa ni mitä mä turhaan tässä odottelen ja nappasin suihkun jälkeen sakset käteen ja leikkelin hiuksia jotakuinkin 20 minuuttia. Nyt nää on aika... lyhyet.

Kuva tosiaan on otettu jotakuinkin puolisen tuntia takaperin tässä sairaalasängyllä ja naamani on hyvin kaunis. Näytän myös erittäin paljon drag queenilta. Feels good, man.

Tässä mä nyt sit odottelen.

Huhheijaa♥