Jatkuvassa darrassa ilman Arnoldsin fruitieita.

Siltä musta nyt tuntuu. Itse sytostaatithan eivät olleet mitenkään järkyttävä kokemus, se oli itseasiassa ihan chilliä. Psykedeelisinta oli se, miten yksi sytoista oli oranssia. Mutta tässä nyt torstain jälkeen melkein kaks vuorokautta nukkuneena on oikeesti olo sellanen, et ois joku darra jämähtäny päälle. Koko ajan oksettaa, ruoka ei maistu, pakko nukkua koko ajan. Siis edes noi pahoinvointilääkkeet ei auta pahoinvointiin. Ei sellasen jälkee oksenna, mutta paha olo edelleen. Siis kuvitelkaa nyt sellanen kolmatta päivää kestävä järkyttävä darra.

Mun tekis ihan tajuttomasti mieli Arnoldsin Strawberry Fantasy -fruitieta, mut lähin Arnolds taitaa olla Porissa, enkä mä nyt näillä näkymiin sinne päin oo menossa ku vasta 17. päivä ku on tokat sytot.

Toisaalta tekis mieli myös Arnoldsin donitseja. Valkosuklaa ja lakritsi hnngh.

Tän sytostaattidarran takia multa jäi koko Fanfest väliin. Ei oo mitään järkee lähtee Helsinkii jos fiilis on ku viikon ryyppäämisen jälkeen. Ei sillä, en oo koskaa ryypänny ees kahta päivää putkeen joten vaikee sanoo millanen se darra viikon ryyppäämisen jälkeen olis. Ku en muutenkaa ryyppää enää. Mut tää fiilis on sama ku mun 18-vuotisbileiden jälkeen, sanotaan näin. Jokaikinen, joka mut näki niiden bileiden jälkeisenä päivänä varmasti tajuaa tässä kohtaa miten karsea olo mulla on.

Mut jos tää auttaa tuhoomaan Nicolas Cagen mun sisältä ni pakko tää on kestää.

Mut valehtelisin jos väittäisin, ettei vituta tää fiilis ja se, etten päässy Fanfestiin.

Pitäkää hauskaa munki puolesta siellä, mä pistän ton käyttämättömän rannekkeen jollekkin pehmolelulle kaulaliinaksi.

Tästä tuli vähän lyhyt merkintä, mul ei oo ees mitään hienoja kuvia heitettäväksi tähän.

Toivottavasti tää sytodarra häipyis tästä mahdollisimman pian.

En haluis oksentaa enää.