K-pop on paras ja ruoka.

Ja mä mut siit ei puhuta.

Anyhow, mun sytodarra alkaa vähitellen parantua, oon pystyny vihdoin syömää jotain "kunnon" ruokaa. Kunnon ruualla tarkoitan jotain mikä ei ole mehukeittoa, kerroskiisseliä tai banaania. Eilen söin pienen annoksen Johnnyn tekemää tonnikalarisottoa (on muuten hyvää nomnom!) ja tänään söin Johnnyn grillikioskilta ostamia ranuja (ja kebabbia, mut ei kebab oikee nyt maistunu tällä kertaa, ni söin vaa ranuja.)

En kyl oikee vieläkää uskalla tehdä mitään ilman että vedän noin 8-10 tunnin välein pahoinvointipillerin ettei vaan ruoka tule yhtäkkiä ylös.

Pahinta tässä on tällä hetkellä kuitenki nää yläselän, kaulan ja rintakehän alueella olevat terävät kipuilut, jotka sijoittuu ton syöpäkudoksen alueelle. En tiiä sitten, et onko se niiden sytojen touhua et ne tappaa niitä syöpäsoluja minkä takia tulee semmosia pistäviä kipuja. Ne kivut kestää kuitenki vaan sekunnin pari kerrallaan. Mut voin kertoo et esimerkiks nukkuminen on aika ikävää.

Ja idk, eihä mulla sytodarrasta oo muuta enää jäljellä ku tää infernaalinen väsymys. Mut sitäki vastaan tässä oon taistellu pari päivää et oon toista päivää jo ollu koko päivän ajan hereillä. Success.

Ainiin, arvoisa toverini Frida Enlund kuvasi ekoista sytostaateista muutamia kuvia ja sain luvan pistää niitä tänne.

Jollei nyt vielä tullut selväksi niin credits: Frida Enlund. Okay? Okay.

Täs mä hytisen sairaalasängyllä sytojen jälkeen. Tuli meinaa vähä kylmä.

Ei paljoo naurattanu.

Sitten ihana mukava hoitaja tuli pistämään mulle tippumaan parasetamolia jee.

Kattokaa missä vehkeissä mä olin. Huhhu. Neljä eri ainetta.

Siinä se tippaletku menee.

Mun kaulassa on koepalan poistosta jääny kaunis arpi.

Tossa se mun ainoo peruukki tällä hetkellä, taattua Tiimarilaatua, maksoin tosta aikoinaan parisen vuotta sitten jotakuinki kympin ja tuunasin myöhemmin sen omin pikku kätösin, saksilla ja hiusharjalla avustettuna. Ei sitä vieläkää voi ilman hattua tai pipoa käyttää koska se on niin puff mutta njoo.

Anyhow, tollasta mulla siin iha loppuvaihees oli. Kyl mun naamasta näkee etten ollu nukkunu yhtään edellisenä yönä. Sen verran infernaalinen olo oli.

Oikeesti. Infernaalinen on mun uus lempiadjektiivi.

Ehkä mä voisin nyt pelaa pitkästä aikaa Simsii tai jatkaa Avataria. 

Uguu.